Kohti hoitoja

Nyt onkin tapahtunut lähes kaikki tarvittava varsinaisten hoitojen aloittamiseksi.

Kävin ensin gynekologilla perustutkimuksessa ja labroissa. Endometrioosista ei löytynyt viitteitä. Labroissa tuli ilmi, että munasarjareserviä kuvaava AMH-arvo on minulla jo matala. Se tuntuu kovin epäreilulta ja kohtalokkaalta, mutta olen vähitellen alkanut hyväksyä asian. Seurauksia ovat, että pelkkä inseminaatiohoito ei minulle sovi ja mikäli omat munarakkulat eivät riitä, tarvitsisin lahjasolujen sijasta lahja-alkiota. Aika isoja muutoksia ajattelemaani prosessiin siis. Hoitomuodon muutos IVF:ään on minulle täysin ok. IVF-hoito on hieman kalliimpi ratkaisu, mutta IVF:llä todennäköisyys vauvan syntymään on ikäiselläni vielä ihan hyvä, luokkaa 23 %. Lahja-alkion tarvetta en ole nyt pohtinut, vaan tässä vaiheessa toivoisin ensisijaisesti lasta omilla munasoluilla, jolloin lapsen geneettinen alkuperä ei olisi kokonaan tuntematon.

Minut ohjattiin myös sosiaalityöntekijän ja psykologin pakeille. Sosiaalityöntekijä kartoitti haastattelulla edellytyksiäni toimia yksinhuoltajana. Psykologin kanssa keskustelimme hedelmöityshoitolaista ja siitä, että ymmärrän mitä olen tekemässä ja erityisesti siitä, kuinka toimimalla tuleva lapsi kokisi lahjasolutaustansa mahdollisimman hyväksyttävänä ja myönteisenä asiana. Sain myös tarkempaa tietoa tuesta ja materiaalivinkkejä. Molemmilta ammattilaisilta sain puoltavat lausunnot ja muutenkin jäi oikein hyvät kokemukset. Asiani otettiin vakavasti ja olen toiveikas ja luottavainen tulevasta. Nyt jään kesätauolle ja syksyllä jatkuu lahjasoluneuvonta ja IVF-hoidon suunnittelu ja toteutus. Kesätauolla aion lueskella aiheesta, syödä vitamiinini ja jatkaa painonhallintaa.

Lapsitoive jäihin

Sain juuri tiedon, että aikani on peruttu koronan takia. Uutta aikaa ei voitu antaa, koska kukaan ei tiedä mitä seuraa lähikuukausina. Korona on tragedia jo itsessään, mutta ei tämä prosessin keskeytyminen ainakaan lapsettomuuden surua vähennä. Varsinkin kun pitkät koronaviikot-kuukaudet tulevat olemaan muille ydinperhekeskeisintä aikaa ikinä. Olo on varsin voimaton, koska en voi juuri nyt tehdä mitään asiani eteen paitsi jatkaa elämääni ja yksinkertaisesti odottaa pölyn laskeutumista.

Lapsitoive koronan aikaan

Loppuvuodesta sain vihdoin kaivatun lähetteen lapsettomuushoitoihin! Lähetekäynti oli oikein mukava ja lääkäri oli kaikin puolin asiallinen. Käynnillä keskusteltiin, että saatan sairastaa PCO:n lisäksi endometrioosia, mutta se jäi vielä avoimeksi kysymykseksi. Käynnillä myös puhuttiin, että PCO:n takia tulen todennäköisesti tarvitsemaan tukilääkitystä hoitojen aikana, kuten jo aiemmin itse arvelinkin.

Muutoin hoitoprosessissani ei ole tapahtunut yhtikäs mitään menneinä kuukausina. Esitietolomakkeen olen sentään täyttänyt ja ylipäätään saanut ensimmäisen kutsun. Pettymyksekseni olen lukenut, että hedelmöityshoitojen aloitusta uusille asiakkaille on kehotettu koronaepidemian takia välttämään. Minulla pitäisi olla suunnittelun ensikäynnit huhtikuun aikana, ellei nyt niitäkin nykytilanteessa peruta. Olen varautunut, että hoitojen aloitus viivästyy pahoin koronan ja todennäköisten kesätaukojen vuoksi... Silloin olen menettänyt jo kokonaisen hedelmällisen iän vuoden jonottaen ja pelkäänpä, että se voi pahimmillaan vaikuttaa jo lopulliseen lapsilukuuni. Kun aloitin syyskuun alussa hoitoon pyrkimisen, aavistelin kyllä prosessin olevan pitkä, mutta kuvittelin ilman muuta, että maaliskuuhun mennessä olisin jo saanut hoitoa tai jopa olevani raskaana kesään mennessä. Nyt luulen, että raskaus on mahdollinen aikaisintaan syksyllä, mutta pelkään pahoin, että hoitoihin päästään vasta ensi keväänä. Käsittääkseni kuukausien jono alkaa vasta ensi käyntien jälkeen, ja jono ei tällä hetkellä liikahtane koronan takia. 

Odotellessa olen ehtinyt kalliisti testailemaan ovulaatioitani ja huomannut, että väli ovulaatiosta kuukautisiin ei aina ole 14 vrk. Jäin pohtimaan onko kyse kahden ovulaation kierroista vai onko välini yksinkertaisesti liian lyhyt raskauden alkamiseen. Ovulaatiotestissä myös sanotaan, ettei se sovi PCOS:a sairastaville, joten onko ovulaatiotesti alun alkaenkaan luotettava... Positiivisena puolena jonossa olemisessa on, että saan siitä oleellista aikaa pudottaa painoani (lievän ylipainon pois) ja sen pitäisi lieventää myös PCOS:a. Voin ilolla kertoa, että olen jo onnistunut pudottamaan painoni merkittävästä ylipainosta lievään, joten enää loppukiri häämöttelee.