Lapsettomuusilmiö

Hoitojen aloittamisesta itsellisille naisille on nyt vihdoin uutisoitu valtamedioissa ja uutista kommentoitu monessa paikassa. Jotkut kommentoijista olivat asetelleet vastakkain parisuhteettoman ihmisen halua saada lapsi ja lapsen oikeutta kahteen vanhempaan. Mielestäni asia ei ole niin mustavalkoinen, vaan yhtä lailla kyse on lasten oikeuksista ylipäätään mahdollistua ainutkertaisina yksilöinä tähän maailmaan. Itse näen että ikäluokat muodostavat pääomaketjun, jonka ei tule katketa ja siihen jokainen lenkki on paikallaan. Luin myös rohkaisevasta tutkimuksesta, jonka mukaan yksinhuoltajat kykenevät tarjoamaan yhtä hyvät lähtökohdat kuin kaksi vanhempaa. Olen muutenkin imeytynyt yhä syvemmälle aihepiiriin lukemalla lapsettomuusprosessista kertovaa kirjaa ja kuuntelemalla asiaa liippaavia tarinoita. Samastun muiden lapsettomuussuruihin ja lapsettomuuden  ajoittain aiheuttamaan ulkopuolisuuteen, mutta samalla saan lohtua, kun tiedän että jossain elämänsä vaiheessa sekä lapsettomia että yksin lasten kanssa eläviä on kuin tähtiä taivaalla ja että monen asiat voivat muuttua piankin. 

Kärsivällisyyttä kysytään

Syksy on taittunut lokakuuhun ja tällä erää elelen hiljaiseloa lapsitoiveprosessissa.

Olen tosiaan ilmaissut hoidon tarpeeni hoitaville tahoille ja odottelen nyt lääkärin vastaanottoa ja labroja. Seuraava lääkärikäynti tähtää lähetteen saamiseen. Veikkaan nyt, että aikaa yhteydenotostani hoitojen aloittamiseen tulee eri jonoissa menemään yli puoli vuotta --- toivottavasti alle vuosi. 

Kävin jo tapaamassa terveydenhoitajaa, joka haastatteli minua lapsitoiveestani ja elämäntilanteestani. Hän teki minulle laboratoriolähetteen erilaisten hedelmällisyyteen vaikuttavien sairauksien poissulkemiseen. Mm. kilpirauhasarvot ja klamydia tutkitaan. Juttelimme tämänhetkisestä voinnistani. Minut punnittiin ja mitattiin verenpaineet. Tein mielialaan ja päihteiden käyttöön liittyvät testit. Niissä ei ole ongelmia. Terveydenhoitaja korosti tukiverkoston tärkeyttä, koska hormonaaliset muutokset voivat joskus vaikuttaa mielialaan. Koin tapaamisen melko syväluotaavaksi ja osin hieman raskaaksikin, koska siinä sivuttiin jopa omaa lapsuutta. Tuli sellainen tunne, että minua arvioidaan, enkä ole varma hyväksynkö sitä. Tunne voi kyllä kummuta ihan jännityksestä. Minulla ei ole mitään salattavaa eikä esteitä, mutta olen vaan herkillä tärkeän toiveeni kanssa.

Sain ohjeet ajan perumista varten. Todettiin myös, että elämäntilannelapsettomuuteen tepsii rakastuminen. Rakastumista ei kuitenkaan saa apteekin hyllyltä. Omasta näkökulmastani näyttää erittäin varmalle, että olen jatkamassa tätä prosessia juuri näin. Jonotusaikaa aion hyödyntää jatkamalla suotuisia elämänmuutoksia ja hoitamalla itseäni mahdollisimman hyvin.