Syksy on taittunut lokakuuhun ja tällä erää elelen hiljaiseloa lapsitoiveprosessissa.
Olen tosiaan ilmaissut hoidon tarpeeni hoitaville tahoille ja odottelen nyt lääkärin vastaanottoa ja labroja. Seuraava lääkärikäynti tähtää lähetteen saamiseen. Veikkaan nyt, että aikaa yhteydenotostani hoitojen aloittamiseen tulee eri jonoissa menemään yli puoli vuotta --- toivottavasti alle vuosi.
Kävin jo tapaamassa terveydenhoitajaa, joka haastatteli minua lapsitoiveestani ja elämäntilanteestani. Hän teki minulle laboratoriolähetteen erilaisten hedelmällisyyteen vaikuttavien sairauksien poissulkemiseen. Mm. kilpirauhasarvot ja klamydia tutkitaan. Juttelimme tämänhetkisestä voinnistani. Minut punnittiin ja mitattiin verenpaineet. Tein mielialaan ja päihteiden käyttöön liittyvät testit. Niissä ei ole ongelmia. Terveydenhoitaja korosti tukiverkoston tärkeyttä, koska hormonaaliset muutokset voivat joskus vaikuttaa mielialaan. Koin tapaamisen melko syväluotaavaksi ja osin hieman raskaaksikin, koska siinä sivuttiin jopa omaa lapsuutta. Tuli sellainen tunne, että minua arvioidaan, enkä ole varma hyväksynkö sitä. Tunne voi kyllä kummuta ihan jännityksestä. Minulla ei ole mitään salattavaa eikä esteitä, mutta olen vaan herkillä tärkeän toiveeni kanssa.
Sain ohjeet ajan perumista varten. Todettiin myös, että elämäntilannelapsettomuuteen tepsii rakastuminen. Rakastumista ei kuitenkaan saa apteekin hyllyltä. Omasta näkökulmastani näyttää erittäin varmalle, että olen jatkamassa tätä prosessia juuri näin. Jonotusaikaa aion hyödyntää jatkamalla suotuisia elämänmuutoksia ja hoitamalla itseäni mahdollisimman hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti